Nuori minä - millainen olen ollut?

Moi!

Multa pyydettiin joskus aikaisemmin postausta, johon laitan kuvia mun nuoruudesta. Ärsyttää hirveästi, että meidän vanha kone, jossa olisi iso kasa mun vanhoja kuvia (vuodelta 2016 kylläkin, mutta silti), niin se meni rikki ja sitä ei saa enää päälle! Olisi pitänyt omistaa muistitikku silloin, mutta enpä omistanut. :/

No se siitä nyt kuitenkin. Ajattelin, että en laita tähän ihan sellasia vauvakuvia, vaan niitä, joissa olen ainakin 4-5-vuotias, ja jos tästä postauksesta meinaa tulla liian pitkä, niin teen toisen osan jossain vaiheessa, jos ihmisiä kiinnostaa sellaisia lukea! :)

Tuossa kuvassa oon ehkä 5-vuotias. Huomaa aika hyvin tuosta, että laulaminen on mulle ollut kovin tärkeää jo ihan lapsena, ja siis apua noi hiukset! Kasvaispa ne nopeasti takaisin tuohon mittaan. :)

Sanon myös sen, että melkeinpä kaikki kuvat on otettu erillisesti tuollaisista valokuvista, jotka käydään teettämässä (en muista noiden kuvien oikeeta nimeä, tai sellaista josta heti tajuaisi mitä ajan takaa).

Tuossa kuvassa oon varmaan ehkä vuoden nuorempi tai sitten saman ikäinen. Ainakin hiukset ovat lyhyemmät mitä tuossa edellisessä kuvassa. Kuitenkin, olen tuossa mun mummulassa jonkun istutetun kukan vieressä.

Tää kuva on varmaan samana päivänä otettu, oon tuossa mun papan kanssa, kun hän korjasi moottorisahaa. :)

Tää kuva on super huonolaatunen, mutta jos jotakin selvää saatte, niin tässä on mun sukulaisen syntymäpäivät ja olen mun papan sylissä. Mun veli on tuo tuossa meidän vieressä.

Oon tässä nyt varmaan jo 6-vuotias tai ainakin 5. Mun hiukset ainakin näyttää super tummilta verrattuna noihin edellisiin (paitsi ei siihen missä mulla on se mikrofoni kädessä). En tiedä oliko tässäkin jotkut juhlat menossa vai olinko muuten vain mummulassa.

Tässä nyt ainakin ensalkuun muutamia kuvia, tykkäsittekö? Haluatteko toista osaa, jossa olisi vähän vanhemmalta ajalta kuvia, vai oliko tää ihan tylsä? Kertokaa ihmeessä kommenteissa.

Lauantaita odotellessa

Moi kaikki!


Tän päivän postaus käsittelee mun tulevaa lauantaita. Me ollaan menossa mun kavereiden (Hipa ja Kiia) kanssa Laukaaseen. Siellä on jotkut ns. festarit, josta saan myös mun riparipassiin leiman. Alkaa tulemaan kiire leimojen hankkimisen kanssa, koska tässä ei ole enää kun alle puoli vuotta aikaa. :/ Päätettiin kuitenkin tyttöjen kans, että yhdessä kerätään ne leimat meidän kaikkien passeihin, eli käydään kaikissa paikoissa mistä niitä saa, koska kaikki kolme ollaan samassa pisteessä leimojen kanssa.

Jos sieltä on jotakin erikoista postattavaa, tai jos satun ottamaan kuvia sieltä (tai jos musta otetaan), niin teen siitä postausta. Onhan se kuitenkin tapahtuma, jossa en koskaan ole vielä käynyt!

Pelottaa

Helou!

Haluan pyhittää kokonaisen postauksen tälle mun tän päiväiselle aiheelle, joka on siis mun piikkikammo. En tiedä lukeeko blogiani kukaan, jolla olisi piikkikammoa, mutta sen tiedän, että en ainoa ole.

Mulla on siis edessä jäykkäkouristusrokote, ja mun edellisin rokote oli joskus monia vuosia sitten, kun otin influenssarokotteen. Siinäkin oli aikamoiset odottelut, että mut saatiin edes siihen penkkiin istumaan, koska mä juoksin suurinpiirtein ympäri sitä aluetta ja itkin, koska en todellakaan olisi halunnut sitä pistettävän muhun. Se syy siihen, että istuin siihen penkkiin oli se, että edellisen kaverini äiti sattui olemaan töissä siellä lääkäriasemalla ja hän sanoi antavansa mulle sellasia suklaavohvelikeksejä (joiden nimeä en nyt tässä hädässä muista), jos otan sen rokotteen.

Alunperin mulle on sanottu, että saan sen rokotuksen 8.2. mutta koska kävin terkkarin kanssa asiasta juttelemassa, niin hän sanoi, että saan ottaa sen aikaisemminkin, jos hän on vain paikalla koulussa, joten olen menossa sen ottamaan varmaankin huomenna. :( Pelottaa ja paljon.

Okei, mun ilme on täs aika jännä, mutta halusin silti tän postata tänne. :D

Ihan ekoissa verikokeissa mulla oli aina puudutukset päällä, tai ei varmaan ihan sillon pikkusena, jos sellasia silloin otettiin, mutta koulussa jo olin, kun mulla oli puudutuksia. Yhtenä kertana kun menin terkkarilta pyytämään puudutuksia, niin hän sanoikin, että "oot jo sen verran vanha, että sun pitäisi pystyä ottaa verikokeet jo ilman puudutusta.". Tässä lähiaikoina oon alkanu miettimään tota vähän oudoksuen, koska luin netistä vinkkejä tuohon rokotteen ottamiseen, ja joku sielä sanoi, että niitä puudutuslaastareita voisi ostaa apteekista, ja niitä ostaa ihan aikuiset ihmisetkin. Eniten mua mietityttää, että miten noin 10-11-vuotias nuori tyttö olisi liian vanha käyttämään puudutuslaastareita, jos niitä sitten käyttää jotkut yli 20-vuotiaat aikuiset? 😱

Kerronpa tähän väliin yhden jutun, mikä saattoi mulle aiheuttaa tämän piikkikammon, tai ainakin pahentaa sitä, koska se on mulla ollut varmaan tätäkin tapahtumaa ennen. Olin siis menossa verikokeisiin, ja en tietenkään tykännyt mistään piikeistä. Välttelin sitä verikokeen ottamista oikeasti niin kauan, että lääkärit joutu mun kahlimaan käsillään siihen tuoliin, ja itkin siinä varmaan niin lujaa, että taatusti koko sairaalan väki kuuli sen. Ei se verikoe kuitenkaan sattunutkaan niin paljoa, niinkun aina sellaisen jälkeen ajattelen, mutta aina ennen minkään näköistä verikoetta tai rokotetta ajattelen sitä, että kuinka paljon se tulee sattumaan ja kaikkea mahdollista, mitä ei kuitenkaan tulisi tapahtumaan.

Mulle kaikki kumminkin on sanonut, että se ei satu, että se vaan nipistää niinkun kaikki muutkin, mutta saan sen tuntumaan kivuliaalta, koska se laitetaan käsivarteen, eikä tuohon taipeeseen, mistä verikokeet otetaan. Tottakai ymmärrän sen, että ei sitä suoneen voiskaan laittaa, mutta tajusitte ehkä pointtini. Voikun muistaisin sen, että miten paljon se influenssarokote silloin sattu, mutta kun en muista.. Pelkkä ajatuskin tästä saa mut itkemään, koska se on mulle ihan hirveä asia. Jos alan ajattelemaan sitä, niin tuntuu siltä, että mun kädet tipahtas ihan just tällä sekunnilla, ihan vaan katkeis tuosta noin vain. Tästä ehkä huomaa sen, että kuinka paljon oikeasti pelkään ja inhoan rokotuksia ja verikokeita.

Haluan nyt kuitenkin tietää teidän kokemuksia rokotuksista, pelkäättekö piikkejä? Onko teillä piikkikammo/ootteko selättänyt sen? Jos olette, niin miten onnistuitte siinä? Vinkkejä kaipailisin tällä hetkellä kovasti! 😞

Maine Coon - onko sulle tuttu kissarotu?

Helou, ja oikein ihanaa perjantaita!


Kävimme ystäväni kanssa tässä tammikuun alussa meidän asuinpaikkakunnallamme asuvan naisen luona, joka omistaa Maine Coon rotusia kissoja! Toinen niistä kissoista on hänellä sijoituksessa, mutta hän saa sen myöhemmin omiin nimiinsä. Toinen näistä aikuisista Maine Coon kissoista on hänen omansa. Sillä sijoituskissalla on myös kolme pentua.

Tarkemmin selitettynä tällä naisella on yhteensä 3 kissaa, joista kaksi on Maine Coon rotuisia (ja toisella on kolme pentua) ja yksi maatiainen (josta en äsken maininnut!). Hänellä on myös 2 koiraa, toinen berhandilainen ja toinen lapinkoira. Molemmat tosi ihania! Kuitenkin, tämän postauksen tarkoituksena on kertoa ihmisille enemmän Maine Cooneista, ja teen tämän postauksen niin, että kirjoitan kuvien väliin pieniä pätkiä tietoa tästä kissarodusta.

Maine Coon on itsestään syntynyt kissarotu, jota ei siis kukaan ihmisistä ole jalostanut. Luin Maine Coon -kissat ry:n sivulta, että on olemassa jonkilainen legenda, jonka mukaan kissa ja pesukarhu olisi risteytetynyt, josta syntyi siis Maine Coon.

Maine Cooneilla on erittäin jännän näköinen katse. Omasta mielestäni sen kuono muistuttaa ilvestä, ja on itseasiassa aika pelottavan näköinen.

Näistä kissoista urokset painavat 6-8 kiloa ja naaraat 4-5 kiloa, eli tämä kissarotu on myös suurikokoinen!

Tää kuva oli hauska huomata, kun tuo kissa on ilmassa tuossa sivussa, vaikkei sitä oikein näekään.

Vaikka nämä kyseiset kissat omistavat pelottavan näköisen katseen, niin ne eivät kuitenkaan ole luonteeltaan sellaisia, ettei niitä uskaltaisi lähestyä. Maine Coonit ovat ihmisrakkaita ja hellyydenkipeitä sylikissoja, joita voisi oman tietomääräni mukaan paijata vaikka koko päivän ilman, että ne siihen kyllästyisivät! :)

Näitä pieniä pentuja oli neljä, mutta niistä se neljäs mursi jalkansa jotenkin, ja se on nyt toisella paikkakunnalla hoidossa. Se on siis hengissä, ja se voi muuten tosi hyvin!  :)

Maine Cooneja ei saa päästää vapaaksi ulos, koska niiden metsästysvaisto on tosi suuri ja samoin näiden kissojen reviiri. Näiden kissojen vapaaksi päästäminen ulos voi olla todella vaarallista! Maine Coonit tykkäävät kuitenkin mennä lasitetulla parvekkeella, valjaissa tai verkotetussa aitauksessa ulkona.

Tähän loppuun haluan sanoa, että jos täällä on joku enemmän Maine Cooneista tietävä, niin toivoisin, että jos mielestäsi joku näistä asioista on väärin, niin että kertoisit oikean vastauksen siihen. :)

Olen elossa muuallakin!

Moi! 

Oon nyt lähiaikoina tullut taas aktiiviseksi enemmän mun kani-instassa. Kaniblogin lopettamisen jälkeen aloin vähän miettimään, että haluaisin postailla vieläkin kaneista, mutta en halua aloittaa kaniblogia uudelleen (tai herättää sitä henkiin), koska mulla ei vaan riittäisi postausideoita kaneista. Se toistaa sitä samaa kokoajan, jos päivästä toiseen kuvailee kaneja ja sitä mukaa tekee postauksia. Oon miettinyt, että jos tänne tekisin jotakin kaneihin liittyvää postausta, mutta samalla olen ajatellut myös sitä, että kannattaakohan se. Olen kuitenkin tekemässä yksistä kissoistakin postausta lähiaikoina, joten uskon että voisin toteuttaa kaneihinkin liittyvän postauksen joskus. Mitä te olette mieltä siitä?

Mulla nyt kuitenkin on se enimmäkseen kaneihin pohjautuva Instagram-tili, joka siellä kulkee nimellään @jabuphotos jos teitä siis kiinnostaa enemmänkin kaneihin liittyvät kuvat Instagramissa, niin menkää seurailemaan ihmeessä. Voin sen ehkä laittaa myös tuohon blogin sivuun, jossa siis pyöriskelee niitä kuvia sieltä Instagramista. :)

Haluan kertoa tähän kuitenkin enemmänkin siitä kuvatilistä, koska se ei kuitenkaan ole pelkästään kanikuvia täynnä. Mä en omista muita eläimiä, kuin nämä kaksi kania, mutta koska haluan kuvata muitakin eläimiä ja tilaisuuden tullen myös kuvailen niitä, niin haluan julkaista niitä kuvia tuolle Instagram-tilille. Saattaa kuitenkin olla, että joskus saattaa tulla aika kauankin vaan kaneista kuvia, koska en kuitenkaan hirveä useasti ole muiden lemmikkejä kuvaamassa.

Tuon kanitilin nimi oli aikaisemmin @heartrabbits mutta juurikin tuon seikan takia (koska kuvailen satunnaisesti muitakin eläimiä sinne) vaihdoin sen nimen tuohon @jabuphotos nimeen.

Kiva jos jaksoit lukea tämän postauksen. <3

Paljastan 2018 vuoden juttuja!

Moi kaikille! Tuntuu jotenkin jännälle elää jo vuotta 2018 ja nyt musta tuntuu, että olen sanonut sen jo miljoona kertaa yhteensä näissä kaikissa tämän vuoden postauksissa. Se vaan on totta ja todella siistiä! Tänä vuonna mulla alkaa viimeinen luokka peruskoulua, joka tuntuu tosi erikoiselle. Uskon tekevän siitä erikseen postausta, jossa kertoisin mun fiiliksiä aloittaa viimeinen vuosiluokka. Tää nyt kuulosti jotenkin kovin tylsälle, mutta teen siitä mahdollisimman mielenkiintoisen sitten! :)

Halusin tässä postauksessa tulla kertomaan, että mitä tulette tän vuoden puolella näkemään täällä blogissa. Kaikkea en toki voi sanoa, koska joskus saattaa tulla extempore postauksia, mutta tässä vain niitä mitä olen suunnitellut.

Kesän ja kevään aikana tulee toivottavasti myös ulkoa otettuja asukuvia ja tottakai kesällä varsinkin enemmän kesään liittyviä asuyhdistelmiä! Myös lisää matkustelupostauksia on luvassa, jos me nyt matkustettaisiin kesän aikana muualle kun Kalajoelle. :D

Mun nuoruuteen liittyvä postaus on myös tulossa, en ole sitä unohtanut!

Tässä jossakin lähiaikoina on tulossa myös eläinpostausta, joka liittyy enimmäkseen nyt kissoihin. Myös viimevuoden Jyväskylään liittyviä postauksia on tulossa. Mun piti tuo Jyväskylään liittyvä postaus julkaista jo viimevuonna, mutta en ole ottanut tarvittavia kuvia siihen, joten se on ollut luonnoksena kokoajan. Pitää ne kuvat siihen ottaa ja julkaista, jos sitä on enää järkeä julkaista.

Elämä Lapselle 2018 on tulossa tottakai sitten syksyllä, jos se vaan tänäkin vuonna järjestetään ja täältä meiltä sinne kyydit järjestettäisiin!

Lisää meikkipostauksia on tulossa myös, kokeilen uusia sävy-yhdistelmiä ja yhdistän ne joihinkin asuihin myös.

Joulun ajasta tulee mun mielestä kaikista paras! En ole joulukalenteria pitämässä, mutta yritän koko joulukuun pitää kokonaan joulupainotteisena, ja jos se ei onnistu, niin kirjoitan sitten niitä perus arkipostauksia, mutta koska viimevuonna ei tullut kuin muutama jouluun liittyvä postaus, niin tän vuoden joulukuusta tulee entistäkin jouluisampi tässä blogissa! :)

Tässä taisi ollakin tää postaus nyt. Tuntuu, että oon suurimman osan unohtanut kokonaan tästä postauksesta, mutta tää nyt oli muutenkin tällainen suunnittelu tästä vuodesta. Uskon, että jokainen toteutuu, mutta tässä ei ollut ihan kaikki mitä tämä vuosi tulee pitämään sisällään!

Mitä olenkaan kuunnellut marras- ja joulukuun aikana?

Moi!  Tämmöinen postaus on ollut mulla aika kauan jo mielessä ja halusin tämän tehdä sen takia että musiikkimaku kertoo oikeasti aika paljon ihmisestä. Vaikka tosin, jos ihminen kuuntelee death metallia joka päivä taukoamatta, eikä missään vaiheessa vaihtaisi sitä mihinkään suomipoppiin tms, joka vaikuttaisi yhtään rauhallisemmalta, kuin se death metal, niin se ei tarkoita, että se on sellainen miksikä sitä ensimmäisenä ajattelisi. Pukeutuu mustaan, meikkaa tummasti, omistaa rastatukan, värjää hiuksiaan mustalla tai shokkiväreillä, syö lihaa, on ehkä masentunut ja viiltelee. Ei se tarkoita sen olevan sellainen, vaikka jotkut voi myös olla.

Kumminkin, mä olen musiikkimaultani aika kaikkiruokainen, mutta en oikein tykkää iskelmä-musiikista. Kyllä sitä nyt joskus kaveriporukassa kuulee ja iskän luona, mutta en sitä vapaaehtoisesti alkaisi luukuttamaan.

Musta voisi ajatella, että olisin kuunnellut koko joulukuun pelkkiä joulukappaleita. Asia on taas ihan eri. En ymmärrä, että miksi en joulukuussa kuuntele joulumusiikkia, mutta ennen joulua (eli marraskuussa tai aikaisemmin) kuuntelen joulumusiikkia ehkä liikaakin. Sellaisia oli marraskuussa mun muutamat aamut, kun meikkasin. Ja tähän väliin vielä, että mulla on sovellus, joka ottaa ylös kaikki mun kuuntelemat artistit, albumit ja kappaleet, joten en suinkaan ole näitä alkanut vaivalla miettimään!

Marraskuussa mun eniten kuunneltu artisti oli Evelina ylivoimaisesti 280 kertaa kuunneltuna. Seuraavana olisi ollut Sanni jota kuuntelin vain 82 kertaa.

Kuunnelluin albumi olisi Evelina - 24K  38 kuuntelukerralla, mutta jos siihen lasketaan myös ne yksittäiset biisit, jotka menee Spotifyssa aina sellaisiin albumeihin, niin se olisi Evelina - Katri Helena 220 kerralla! Kuuntelin kyseistä biisiä liioittelematta sen kahden _päivän_ aikana ton 220 kertaa, mutta se meni siinä kuukaudessa ensimmäiseksi!

Sitten olisi viimeisen aika marraskuulta, eli eniten kuunneltu biisi.. Voitte varmaan arvata mikä se on? No tottakai se on se Evelina - Katri Helena voin vain suositella sitä biisiä, se on ihan paras! Kuuntelin sitä kotona ilmeisesti vähän liikaa, koska äitillä meni hermo jo kyseiseen biisiin. Nyt en kyllä ole sitä pahemmin enää kuunnellut, mutta se on edelleen hitti! Toisena olisi tullut Aleksanteri Hakaniemi - Kynttilät jota kuuntelin vain 34 kertaa. Kerron näitä toiseksi tulleita aina välillä vaan sen takia, että saatte vähän vertausta, että kuinka paljon kuuntelisin yhtä albumia, artistia tai biisiä normaalisti. Tuo Katri Helena julkaistiinkin vasta silloin marraskuussa, jonka takia siitä tuli se hitti. Marraskuussa siis Evelina näytti olevan eniten kuunneltu.

Joulukuussa mulla meni tää musiikkimaku ihan ylösalaisin, koska genre vaihtui ihan kokonaan, vaikka kuitenkin kuuntelen kaikkea vielä, mutta joulukuussa kuuntelin vain tätä yhtä bändiä ihan kamalasti. Tämä johtuu oikeastaan siitä, että kyseinen bändi oli 5.12. keikalla Helsingissä ja voitin liput sinne Kiian kanssa, mutta arvatkaa vain sainko kyytiä Helsinkiin asti järjestettyä, no en tietenkään! Olin sitten Spotifyn kautta heidän keikallaan.. Sain jopa yksityiskeikan, joka kesti paljon kauemmin, kun siellä paikalla olleiden keikka! (joku jos nyt ei älynnyt, niin kuuntelin seuraavat 2 päivää taukoamatta heidän musiikkiaan Spotifysta.)

Joulukuussa eniten kuuntelin siis One Ok Rock'ia (en ole varma miten tuo pitäisi kirjoittaa tuollai jännästi)

Eniten kuunneltu albumi oli One Ok Rock - Ambitions, josta tällä hetkellä tulee tosi paljon muistoja, koska sitä kuuntelin oikeasti ihan liikaa silloin! :)

Ja joulukuussa sitten kuuntelin yksittäisistä biiseistä kaikista eniten Mikael Gabriel - Pimeyteen se on yksi sellaisista biiseistä, jota kuuntelen surullisimpina aikoina.

Tän tyylistä musiikkia kuuntelin siis marraskuun ja joulukuun ajan. Haluatteko lisää tän tyylisiä postauksia? Musta tuntuu siltä, että näistä tulee jotenkin liian pitkiä, tai ainakin tästä tuli. Jos kuitenkin haluaisitte tällasia lisää, niin voin tehdä ja myös koettaa lyhentää niitä.

P.s. Tuossa sivussa oleva äänestys päättyikin, ja olette eniten äänestäneet, että voisin tehdä pidennysten värjäyksestä erikseen postausta. Mietin joskus, kun tuohon "videona se olisi parempi" -kohtaan tuli myös ääni, niin että jos se olisi saanut ääniä enemmän, niin olisin voinutkin toteuttaa sen videona. Kyseyitä on tulossa myös enemmänkin, koska en aina ole varma mitä tekisin, vai teenkö ollenkaan! Kiitos kaikille äänien antajille! :)

Uuden Vuoden lupauksia!

Moi

Tän päiväisen postauksen aiheena olisi mun uuden vuoden lupauksia, joita tänä vuonna oikeasti yritän pitää ja myös keksiä muita kun sen mikä on tähän asti joka vuosi suurinpiirtein ollut. Sen aion kokonaan ottaa tältä listalta pois, koska en oikein usko, että sen pystyisin pitämään. Uskon myös, että näitä asioita on paljon helpompi pitää, kun kirjoitan ne tänne blogiin ylös ja teen vielä erillisen postauksen siitä. Aloitan jokaisen lauseen aina sanoilla minä lupaan joten tässä nämä.

Minä lupaan pitää karkki/herkkulakkoa ainakin tammikuun ajan, mutta haluaisin pitää virallisen herkkulakon ainakin huhtikuuhun asti. Vielä parempi olis, jos pystyisin koko vuoden sitä pitämään. Me joudutaan kotitalouden tunnilla syömään välillä joitakin leivonnaisia, joten mietin vielä, että pystynkö pitämään herkkulakkoa, vai onko se vaan karkkilakko. Yritän kuitenkin parhaani mukaan pidättäytyä niistä herkuistakin.

Minä lupaan panostaa kouluun edes vähän enemmän! Mun panostus on tässä kasin aikana ollu oikeasti varmaan 0, joten nyt jos koskaan olisi aika.

Minä lupaan olla koskematta saksilla mun hiuksiin. Välillä se on mulle liian vaikeeta, mutta haluan kasvattaa mun hiuksia. Eihän siitä kasvatuksesta ole mitään hyötyä, jos kokoajan on saksien kanssa sörkkimässä.

Minä lupaan iloita ystävieni puolesta, koska aina en siihen ole pystynyt. On kivempaa itsestäänkin, että pystyy olemaan iloinen toisen onnistumisesta, ja onhan se ystävänkin mielestä ihanaa, että toinen on iloinen hänen puolestaan.

Minä lupaan kouluttaa mun molemmille kaneille jonkun tietyn tempun tän vuoden aikana. Sen lisäksi, että kouluttaminen ja opettaminen lemmikille on kivaa, niin on myös upeaa nähdä, kun lemmikki tekee sen vaikka käskystä, ja näkee sen kuinka se on oppinut! :)

Minä lupaan kasvattaa kynteni samaan mittaan, mitä ne oli kesällä ja kesän lopussa. Rakastan pitkiä kynsiä, mutta aina mä revin ne, mutta en hampailla! :)

Tässä oli teille nyt 6 lupausta, jotka aion pitää! Jos nyt kuitenkin käy niin, että joku menee pieleen, niin kerron siitä tänne. Näistä myös suurinosa oli aika helppoja joidenkin mielestä toteuttaa, mutta mulle näistä ainakin suurinosa on aika vaikeaa, ainakin niin oletan.

Onko teillä minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia? 

Mitä tapahtui vuonna 2017?

Moi kaikille, ja super mahtavaa uutta vuotta jokaiselle! :)


Näin aika monien blogeista tän tyylisiä postauksia viime vuodesta ja halusin tulla kokoamaan tänne blogiin asioita ihan tammikuusta 2017 alkaen.

Tammikuun alussa ainakin muistelisin, että Antti Tuisku julkaisi Mä hiihdän -nimisen kappaleensa Spotifyhin (apua en osaa kirjottaa, korjatkaa jos osaatte paremmin kun mä!). Siitä tuli kertaheitolla mun lempparibiisi, joka kuvaili tosi paljon mun sen hetkisiä fiiliksiä, koska uusi vuosi oli kaikista haikein ja surullisin sinä vuonna. Siihen aikaan olin niin pohjalla, kun ihminen vaan voi olla.

Helmikuu oli vähän tapahtumarikkaampi kuukausi, kuin tammikuu. Helmikuun 11 päivä me lähdettiin isin ja hänen työkavereiden kanssa Tallinnaan. Se oli oikeasti varmaan vuoden ikimuistoisin päivä, koska meillä ensinnäkin oli ihan superhauskaa, vaikka siinä lopussa olikin paljon surua ja ahdistusta matkassa, koska me ei päästykään enää laivaan, koska "oltiin myöhässä" vaikka kello ei edes ollut niin paljon, milloin niiden piti portit vasta sulkea. Se oli mulle jotenkin niin pelottava tilanne, jonka takia aloin siis itkemään samantien, kun kuulin ettei laivaan enää pääse. Helmikuu meni alussa myös erittäin surullisissa fiiliksissä. Oletan, että on se mennyt sen koko kuukauden, mutta en kamalasti muista niitä juttuja, mutta jotain kävin mun yksityisestä blogista lukemassa.

Tän otin laivassa, kun oltiin istumassa jossakin pöydässä, kun mentiin Helsinkiin päin.

Tää on Tallinnasta

Maaliskuu oli jotenkin sellainen kuukausi, jolloin ei tapahtunut mitään.  Tietysti oli mun yhden idolin, joka ei enää ole niinkään idoli, vaan kaveri tai nettituttu. Ihminen, joka on vain olemassaolollaan auttanut mua eteenpäin, joka ei tiedä sitä (vaikea selittää, mutta uskon, että ymmärrätte ainakin jotakin selityksistäni), niin hänen syntymäpäivänsä ja mun oli pakko mennä heti 0.00 onnittelemaan häntä. Mulle iso asia, mutta jollekin teistä ehkä pieni asia vain. :3

Huhtikuun toinen päivä oli sitten mun syntymäpäivät. Täytin 14, jota ennen muistin, että olisin täyttänyt jo 15 ja sitten kun muistin, että olenkin vasta 14, niin ajattelin, että miksi olen vasta näin nuori. Silti se 14 tuntu isolta luvulta, koska on ihanaa vanheta! Ajattelin joskus myös niin, että sitten kun täytän 14, niin se on mulle ihan fine luku, mutta se on se sama juttu joka vuosi. Tänäkin vuonna ajattelen, että kun täytän 15, niin se on ihan fine mulle. Pian taas haaveilen, että olen 16 ja sitä rataa. Huhtikuussa oli myös Minean nimipäivät, ja parin päivän päästä sen synttärit. Värjäsin myös mustat hiukset itselleni 17.4. (muistan, koska seuraavana päivänä julkaisin Instagramiin kuvan hiuksistani, jota en halua julkaista tähän). Hipa ja Kiia tuli myös meille viettämään tavallaan mun synttäreitä jossain vaiheessa tätä kuuta.

Tää kuva on otettu 2.4.2017 silloin keskiyöllä kun päivä vaihtui

Toukokuussa oli mun toisen kanin syntymäpäivät ja 20.5. meillä oli toinen laivareissu, ja sillä kerralla ei onneksi myöhästytty. Nää kaikki kuvat on myös mun Instagramista, joten näissä on tätä muokkauskättä käytetty jonkin verran.

Tekisi mieli julkaista vaikka kaikki kuvat tuolta laivareissulta, mutta ehkä teen jonkun postauksen erikseen tai pistän ne siihen vanhoja kuvia -postaukseen, jonka yritän tehdä mahdollisimman nopeasti. 

Kesäkuussa pääsin seiskalta kesälomille. Mun piti kesäloman aikana muuttua jotenkin, että sitten kun palaan kouluun, niin ihmiset huomaa, että kuinka paljon olen muuttunut, mutta todellisuudessa en muuttunut yhtään. 2016 mä muutuin enemmän goottimaisempaan tyyliin ainakin meikkieni suhteen, jonka takia halusin sinäkin vuonna muuttua. Vietettiin myös Kiian syntymäpäiviä ja juhannusta kuun lopussa. Kävimme myös Kalajoella, josta on postaus täällä blogissa erikseen kirjotettuna.

Heinäkuu taitaa olla sellainen kuukausi, jolloin ei mulle oikeasti tapahtunut yhtään mitään. Olin vain täällä maalla ja otin kaneista kuvia silloiseen kaniblogiini ja juttelin viestein ystävilleni.

Elokuussa kirjoitin ensimmäisen postaukseni tänne blogiin ja laitoin tän blogin julkiseksi. Loin blogin jo aikaisemmin kesällä, mutta en silloin uskaltanutkaan aloittaa bloggaamista ja pistin nopeasti yksityiseksi. Nyt kuitenkin oon jo puoli vuotta kirjoittanut tätä blogia, jos se elokuu lasketaan mukaan. Tässä kuussa pääsin myös juttelemaan erään ihmisen kanssa mun fiiliksistä, joka auttoi mua tosi paljon. En kuitenkaan enää tapaile häntä. 

7.8.2017

Syyskuussa oli mun edesmenneen kissani syntymäpäivä, jolloin vein sen haudalle kynttilän, jossa on enkelin kuva. Halusin välttämättä juuri sellaisen kynttilän, ja niistä toinen on vielä avaamaton. Vien sen varmaan seuraavana syntymäpäivänä. 

Lokakuussa oli meidän toinen reissu Kalajoella sinä vuonna. Oli kiva nähdä taas Kuopion kummeja pitkästä aikaa! :) En muista missä kuussa aloin vaalentamaan hiuksiani ekan kerran. Tässä syksyn aikaan kuitenkin. Sain lokakuussa (tai itseasiassa syyskuun viiminen päivä) uuden puhelimen, joka oli aika paljon käytössä niinä ekoina päivinä. On tottakai edelleenkin. Käytiin myös Jyväskylässä ekan kerran kolmestaan minä, Hipa ja Kiia.

Oltiin menossa katsomaan joitain rautalankabändejä siihen ihan lähelle.

Marraskuussa oli Pennun, eli kissani kuolinpäivä, jolloin laitoin ulkotuli-kynttilä-asioita sen polun reunoille, joka vie sen haudalle. Käytii uudestaan minä, Hipa, Kiia ja yks meidän ystävä Jyväskylässä, ja en ole vieläkään saanut kirjoitettua postausta loppuun kyseisestä reissusta.

Joulukuussa oli kauan odotettu Superpark-reissu meidän koko koulun kanssa. En oikein tykännyt siitä paikasta, mutta olihan sielä kavereiden kanssa ihan hauskaa. Tottakai silloin oli myös jouluaatto ja uusi vuosi, joka ei ollut ihan suunnitelmien mukainen, mutta pääosin ihan kiva! :)

Musta tuntuu siltä, että oisin unohtanut kertoa ihan kamalasti asioita vuodesta 2017, mutta ainakin tärkeimmät ovat tässä! Kiitos kaikille vuodesta 2017 ja kiitos jokaiselle lukijalle, jotka ootte tässä lyhyen puolen vuoden aikana tänne mun blogiin eksyneet. ❤️️