Voisin nyt vaan mennä asiaan.. Mun blogin katsotuin postaus on tällähetkellä perjantaina julkaistu postaus, jossa kerroin mun kissan kuolemasta, joka muutti mun elämän huononpaan suuntaan. Postausta kirjoittaessa ajattelin, että sitten kun se on julki, niin ei siihen varmaan kamalasti katselukertoja tule. Meinasin jopa, että en julkaise koko postausta, koska ajattelin, että kaikki sen lukijat alkaisi ihmettelemään, että miten voi olla niin maassa kissan kuoleman takia. Näin mun kaveri ajatteli vuosi sitten, kun ei ite surrut koskaan lemmikkiensä kuolemaa, koska ei pitänyt niitä perheenjäseninään. Onneksi sinne kommentoi yksi ihana ihminen, joka kertoi omasta kokemuksestaan, kun oli menettänyt karvaisen, pehmoisen ja ihanan perheenjäsenensä. Tän kommentin ansiosta tiedän sen, etten ole ainoa sen lemmikin menettämisen jälkeisen tunteen kanssa, ja että se voi kestää kauakin ennenkuin alkaa helpottaa.
Taidettiin nyt lipsua aiheesta oikein kunnolla. Kuitenkin, julkaisin postauksen ja illemmalla linkkasin sen Facebookissa olevaan bloggaajat - ryhmään. Katsoin parin tunnin jälkeen tilastoja, ja postausta oli katsottu jo noin 60 kertaa. Ei mennyt tuntiakaan kun se määrä oli jo 100, pian melkein 200 oli jo rikki, ja se tapahtui vain yhden illan aikana. Seuraavana iltana katsoin tilastoja uudelleen, ja apua siis en osannut reagoida todellakaan siihen määrään mitä se näytti. Postausta on katsottu reilusti yli 400 kertaa! Siis apua, en oo edes minkäänlaisessa shokissa, koska en osaa vaan ymmärtää, et mitä on tapahtunut! Kiitos ihan jokaiselle! Näin surun keskellä, tää (mulle) iloinen asia on ihan käsittämätöntä ja tää helpotti mun surua oikeasti.
Kiitos vielä jokaiselle, ketkä ootte sielä ruudun toisella puolella lukemassa! ❤️️
Tiedän niin tämän tunteen, kun yllättyy positiivisesti lukukerroista! :) Osanotot menetyksesi puolesta <3
VastaaPoistaOi ihanaa! :) Se on vaan niin ihmeissään siitä, ja jos niitä oikeesti tulee ihan käsittämätön luku, niin ei sitä pysty vaan käsittämään. Kiitos paljon. ❤️️
Poista